Hiilineutraalit kaupungit hakevat ilmastoratkaisuja

Maailman ilmastopäästöjä pyritään laskemaan. Tuotanto ei kuitenkaan voi olla ikinä täysin päästötöntä. Siksi onkin alettu puhua hiilineutraaliudesta tarkoittaen sitä, että jonkin yrityksen, toimijan tai alueen päästöt ilmakehään ja hiilen sitominen ilmakehästä ovat yhtä suuret. Toiminnan sanotaan olevan hiilineutraalia.

Suomessa pienissä ja keskisuurissa kunnissa on saatu aikaan paljon toimenpiteitä fossiilisen energian käytön vähentämiseksi muun muassa bioenergian avulla.

Vaikeusaste lisääntyy huomattavasti, kun astutaan isompiin saappaisiin ja suurempiin kaupunkeihin. Kaupungeissa käytetään keskitetysti paljon energiaa ja liikennettä on runsaasti energiayksikköinä mitattuna. Ratkaisujen toteutukselle on kyllä edellytyksiä, mutta päätösten taloudelliset vaikutukset ovat suuria ja esimerkiksi yhdyskuntarakenteen ja liikenneratkaisujen muutokset vievät aikaa.

Maailmalla monet isot kaupungit ovat asettaneet hiilineutraalisuustavoitteita. Nopeimpaan toteutukseen pyrkii Kööpenhamina, joka asetti tavoitevuodeksi 2025. Suunnitelluista vähennyksistä suurin osa pyritään saavuttamaan kaukolämmön ja sähkön tuotannossa, jossa uusi biomassalaitos on keskeisessä roolissa. Kaupunki aikoo kompensoida jopa puolet tarvittavista päästövähennyksistä. Tukholmassa katse on suunnattu vuoteen 2040. Isoja toimia on jo tehty, kuten alueen kaukolämmön tuotannon siirtyminen jäte- ja bioenergiapohjaiseksi useissa laitoksissa.

Suomen suurissa kaupungeissa ollaan suunnittelussa hiukan takamatkalla, mutta tavoitteet on asetettu kärkikastiin. Helsingissä on käsittelyssä esitys hiilineutraalin Helsingin 2035-toimenpideohjelmasta. Tampereella on asetettu tavoite vuoteen 2030 mennessä ja Turku nokittaa vielä yhdellä vuodella tavoitteenaan vuosi 2029.

Päästöjen vähentäminen on tärkein osa polulla hiilineutraalisuuteen. Keskeisin periaate kaupunkien suunnitelmissa on, että kaikkien toimialojen ja sektorien täytyy osallistua ja leikata päästöjään. Asumisen energia, kuluttamisen tavat, liikkuminen niin vesillä, ilmassa kuin maallakin, rakentaminen, infran ylläpito ja maankäyttö mukaan lukien kaupunkien kehittäminen ovat kaikki mukana. Päästöjen vähentämisen toimenpideideat taas vaihtelevat ruuhkamaksuista rakennusten saneerauskannustimiin ja yleiseen valistukseen sekä toimijoille asetettuihin pakkoihin tai hankinnoissa saatavaan kilpailuetuun.

Kaupungit ja maaseudut voisivat olla kumppaneita

Hiilineutraalisuuden toteuttaminen on monin osin ilmassa. Erityisesti epävarmuutta on siinä, miten päästöjen sidonta hiilinieluilla tulisi huomioida. Suurten kaupunkien maantieteellisellä alueella hiilinielu – päästöjen sitoutuminen lisäämällä pysyviä hiilivarastoja – on varsin pieni suhteessa syntyviin päästöihin. Tästä huolimatta Tampereella ja Helsingissä tähdätään siihen, että 20 % päästövähennyksistä tapahtuisi kompensaatioiden kautta.

Mitä erilaisia tapoja kompensointiin sitten on? Kööpenhamina on suunnitellut rakentavansa tuulivoimaa muualle maahan ja metsittävänsä joutomaita. Hyvitystä voidaan tehdä myös rahoittamalla muiden toteuttamia toimenpiteitä muualla. Tällaisia vähennysmekanismeja tarjotaan maailmalla esimerkiksi kehitysmaihin, missä istutetaan metsiä ja niiden kasvua raportoidaan, jolloin muodostuu todennettua nielua. Suomen osalta herää kysymys, mennäänkö tuossa mallissa metsää edemmäksi marjaan? Kotimaassakin löytyisi useita eri tapoja toteuttaa hiilinielua, kunhan kompensaatioiden markkinamallista sovitaan.

Biohiili on myös varteenotettava vaihtoehto. Korkea-aktiivinen biohiili syntyy hiiltämällä biomassaan, kuten puuta. Biohiili säilyy tutkimusten mukaan pellossa lähes hajoamatta ainakin sata vuotta. Sen käyttöä on kehitetty Tukholmassa ja siellä biohiiltä käytetään runsaasti kaikessa viherrakentamisessa, samalla saadaan myös hulevesien ravinteita talteen. Biohiilen tuotanto ei ole vielä kovin yleistynyt, vaikka potentiaalia ja kiinnostavia käyttökohteita on paljon. Voisivatko kaupungit kompensoida päästöjä ostamalla biohiiltä, joka sijoitetaan viherrakenteisiin, pelloille tai kierrätyslannoitteisiin?

Osa suomalaisista metsänomistajista haluaisi jättää metsänsä hakkaamatta. Voisivatko kaupungit kompensointia varten ostaa näiden metsien tulevan hiilinielun? Vielä tällaista palvelua ei ole Suomessa tarjolla. Maailmalla on noin 7 800 erilaista CDM-projektia (Clean Development Mechanism) ja yli 300 päästövähennysohjelmaa, joiden kautta on tehty sertifioituja päästövähennyksiä lähes 2 000 Mt edestä. Lisäksi tietysti päästökaupan kautta on siinä mukana olevien yritysten mahdollista ostaa päästöoikeuksia päästöjensä kompensoimiseksi.

Yksi lisämahdollisuus kaupungeille voisi olla investointi hiilen talteenottoon bioenergiantuotannon yhteydessä: lempinimeltään BECCS tai BECCU riippuen varastoidaanko talteenotettu hiilidioksidi vai jatkokäytetäänkö sitä. BECCS-järjestelmällä päästäisiin negatiivisiin päästöihin. Kyse on uudesta teknologiasta, jota vasta tutkitaan ja kokeillaan.

Lue aiheesta ja Tampereen suunnitelmista lisää 25.10.2018 ilmestyvästä Bioenergia-lehdestä.

Lisätietoa: Hannes Tuohiniitty, puh. 040 194 8628., hannes.tuohiniitty(a)bioenergia.fi